sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Laulu koti-ikävästä oli mielenkiintoinen kokemus

Oona Pisilä 8A

Oulun kaupunginteatterin kantaesitys Laulu koti-ikävästä perustuu samannimiseen palkittuun dokumenttielokuvaan, jonka on ohjannut Mika Ronkainen. Näytelmä oli mielenkiintoinen kokemus erilaisine musiikkiesityksineen.

Tositapahtumiin perustuneen esityksen teema on ruotsinsuomalaisuus, sekä toisen päähenkilön Kai Latvalehdon identiteettikriisi, joka oli ikään kuin lauennut Kain oman pojan Oivan syntymästä. Keskeinen osa näytelmää on myös Kain ja hänen isänsä Taunon isä-poikasuhde, joka syvenee heidän matkansa aikana Oulusta Göteborgiin ja takaisin. Pientä erilaisuutta näytelmään tuo se, että yksi roolihenkilö on Mika Ronkainen, joka kuvasi dokumenttielokuvaa. Matkan aikana Kai ja Tauno muistelevat vanhoja Ruotsin aikoja ja tapaavat vanhoja kavereitaan, kuten Maukan ja Kain kaksi lapsuudenystävää.

Näytelmän roolivalinnat olivat hyvin onnistuneet, koska kaikki näyttelijät sopivat omiin rooleihinsa ja tekivät esityksestä mielenkiintoisemman. Kain ja Taunon keskustelut autossa kävivät välillä vähän pitkäveteiseksi, mutta aiheeseen liittyvät musiikkiesitykset olivat mukavia piristyksiä keskusteluiden välissä.

Vaikka näytelmässä oli paljon keskustelua samoista aihepiireistä, lavasteita ja rekvisiittaa käytettiin hyväksi, ja kohtaukset olivat näin monipuolisempia. Valaistuksella saatiin luotua hienoa tunnelmaa eri kohtausten ympärille, ja vaikka lavalla saattoi olla monia eri henkilöitä yhtä aikaa, oli helppo pysyä mukana, kuka puhuu ja missäkin, kun valospotit oli kohdistettu puhuviin henkilöihin.


Näytelmän aihe ei ollut itselleni erityisen mielenkiintoinen, mutta näyttelijäsuoritukset ja musiikki jäivät positiivisesti mieleen. Katsomossa näkyi paljon iäkkäämpiä ihmisiä, joille aihe oli varmasti tärkeä. Toisaalta oli mukava olla katsomassa juuri tuollaista aihetta koskevaa näytelmää, kun asiat näki vähän erilaisesta näkökulmasta. Kokonaisuudessaan esitys oli hyvin toteutettu, monipuolinen esitys, jota oli mukava seurata.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Anniina - Osa 2

Elina Mattila, 8A

“Noh?” kysyin hyvin tietoisena siitä, että Kristian tekee hirveän shown jo sukkansa katoamisesta. Kristian ottaa teatraalisesti lasit nenältään ja alkoi selittämään: “Hän oli MINUN tietokoneellani, MINUN Facebookissani ja mikä pahinta, hän lähetti aivan kamalia viestejä MINUN Fb-kavereilleni.” Saan hädin tuskin pidäteltyä naurua. Kysyn: “Mikael. Minkähänlaista viestiä olet lähetellyt Krisun kavereille?” Mikael repeää nauramaan: “‘Minä taidan rakastaa sinua!’ ja sitä rataa” Hajosin ihan täysin ja tyrskin: “Hienoa Mikael! Mahtavaa!” vatsaani sattui kun nauroin niin paljon. Kristiania ei naurattanut: “Niin juuri. Sinä et siis aio tehdä yhtään mitään tuolle riiviöpenikalle?” “En”, hihkuin vedet silmistä vuotaen.

Lopun illan autankin Mikaelia läksyissä Kristianin mököttäessä huoneessaan. Käyn myös lenkillä ja kiusaan Kristiania vielä vähän lisää. Kellon ollessa yhdeksän syrjäydyn huoneeseeni, laitan kuulokkeet popittamaan 4Minutea ja olen puhelimella.

Aamulla herään hirveään huutoon.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Anniina - Osa 1

Elina Mattila, 8A                                                                                                                       


On kulunut kaksi vuotta siitä, kun isä kuoli. On kulunut vuosi siitä, kun äiti löysi uuden miehen. On kulunut puoli vuotta siitä, kun elämäni muuttui ihan kamalaksi. Isän kuolemako ei ole kamalaa? Ei silloin, kun isä on jo valmiiksi kamala.  Ja nyt minulla on sekä kamala isosiskopuoli Laura, että velipuoli Kristian (hän on saman ikäinen kuin minä ja hän on samalla luokalla kuin minä) ja  ärsyttävä pikkuveli Mikael.
Yritän lukea historiankokeisiin samalla, kun Laura popittaa massamusiikkiaan käytävän toisella puolella. Äiti ja isäpuoleni Pasi ovat töissä. Haukottelen ja hieron silmiäni. Ei tässä melusaasteessa pysty keskittymään. Nousen, venyttelen ja menen Lauran huoneeseen koputtamatta. “Voisitko ystävällisesti laittaa tuota niinsanottua musiikkias pienemmälle? Nimittäin jotku yrittää lukee kokeisiin”, huudan läpitunkevan bassonjytkeen yli. Laura mulkaisee minua iPadinsa ylitse  hyytävästi ja musiikki hiljenee parilla pykälällä. “Vielä saman verran niin kuulis omat ajatuksensa kiitos,” hymyilen hänelle enkelimäisesti. Musiikki hiljenee vielä vähän, joten kiitän häntä ja häivyn.

Tunnin kokeisiinluvun jälkeen olin ansainnut ainoastaan hartiakipuja. Sitten Kristian pöllähtää paikalle raahaten Mikaelia T-paidan kauluksesta. Mikael pidättelee naurua. “Tiedätkö missä hemmetissä tää penikka on ollu viimeiset kaksi tuntia?” hän kuulosti äärimmäisen vihaiselta.







Jatkuu ensi viikon torstaina!

                                                                                    


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Matka tuntemattomaan

Milja Raitanen 8a, 21.3.2016


Sotalapset on dokumenttielokuva vuodelta 2003. Sen on
käsikirjoittanut ja ohjannut  Erja Dammert.
Elokuvassa entiset sotalapset Sirkka Artman, Riitta Grundel-Koskinen, Jorma Hauru, Irmeli Heimo, Marja Kinos, Pentti Käppi sekä Jouko Lehtonen muistelevat kokemuksiaan sota-ajalta. Elokuvan tarkoituksena on tuoda esille lapsen näkökulmaa sotalapseksi joutumisesta.

Päähenkilöt kertovat lähtemisen vaikeudesta, jännittävästä junamatkasta Ruotsiin, uudesta perheestä, vieraaseen kieleen ja kulttuuriin sopeutumisesta ja lopulta paluusta kotiin. Elokuva ei ole pelkkä historiallinen kuvaus, vaan siinä tuodaan esille myös lasten tunteet ja ajatukset. Päähenkilöt kertovat tarinansa omin sanoin ja heidän käyttämänsä kieli on hyvin selkeää ja asiallista. Mustavalkoiset kuvat ja videot avaavat miljöötä ja tapahtunutta katsojalle.  


Elokuva on mielestäni tehty oikein hyvin. Entisten sotalasten kertomusten ja kuvamateriaalin vuorottelu antaa laajan kokonaiskuvan tapahtuneesta. Vaikka sotalapset ovat ehtineet jo eläkeikään, kertomuksissa heidät voi edelleen kuvitella niiksi pieniksi, pelokkaiksi lapsiksi, jotka olivat vailla tietoa tulevasta matkalla kohti tuntematonta. Mielestäni elokuva on hyvin vakuuttava, sillä ihmiset kertovat tapahtuneesta omien kokemustensa pohjalta. Elokuva avaa toista maailmansotaa hyvin eri näkökulmasta kuin aikaisemmat katsomani. On hyvä huomata, miten maailmansota näkyi Suomessa, vieläpä lapsilla. Ennen tätä elokuvaa käsitykseni toisesta maailmansodasta keskittyi Saksaan ja holokaustiin. Huonona puolena elokuvasta mainitsisin sen, että se on osittain hieman pitkäveteinen.

Suosittelen elokuvaa niille, jotka ovat kiinnostuneita talvi- ja jatkosodan tapahtumista. Elokuvan katsominen auttaa ymmärtämään sotalapsiksi joutuneita ja muistuttaa meitä siitä, kuinka hyvin asiat meillä ovat.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Seiskat tutustuivat kirjastoon


Saaren koulun seitsemännet luokat kävivät perinteisesti kirjastovierailulla perjantaina 18.9. klo 12-14.


Kirjastotoimenjohtaja Heikki Lahnaoja vinkkasi kirjoja ja kertoi Sanapommi-lukudiplomi-listasta satunurkkauksessa. 
Sitten oppilaat pääsivät etsimään kirjoja, lehtiä ja levyjä "kirjastoharhailun" merkeissä.

Milla ja Siru etsivät lehtisalista historialehteä.

Kirjastossa on mukava oleskella, lueskella, pelailla ja nauttia vaikka kuppi kuumaa maitokahvia automaatista. 

Lopuksi oppilaat lainasivat omavalintaisia kirjoja. Vielä lainaaminen onnistui pelkällä nimellä. Mutta pian mukana pitää olla lainakortti, koska kirjasto siirtyy uuteen Outi-kirjastojen tietokantaan.



lauantai 5. syyskuuta 2015

Sykyn kuulumisia

Syyslukukausi käynnistyi uusien seiskojen osalta 12.8. perehdyttämispäivällä, joka koostui luokanvalvojien, tukioppilaiden ja heidän ohjaajiensa suunnittelemasta ohjelmasta. Seiskat saivat survival-oppaat, joiden tärkeitä tietoja täydennettiin eri toimintapisteillä. Oppilaat mm. pelasivat Mustaa Pekkaa järjestyssäännöillä, kisailivat ulkona, paistoivat lättyjä kotitalousluokassa jne. Seiskojen syksyn integraatio-teema (yhteistyöteema) on intiaanit, joita käsitellään eri näkökulmista eri oppiaineissa. Ensimmäisenä koulupäivänään seiskat askartelivat pienet jousipyssyt, joilla ammuttiin luukkuja, joiden takaa paljastui uutta tietoa Saaren yläkoulusta.

Intiaaniteema näkyi heti ensimmäisen päivän toiminnassa.


Kirjasto järjesti 29.8. luontorunotapahtuman Runon luonto.

Tilaisuuteen osallistuneet yläkoulun oppilaat saivat vapaaksi yhden äidinkielen ja kirjallisuuden tunnin. Tapahtuman juontajana toimi Raahen Teatteristakin tuttu Raahen Seudun toimittaja Sari Jaatinen.

Runoilijat Tomi Kontio (oik.), Finlandia palkinnon voittanut Sirkka Turkka (keskellä) ja Rea Tiirola-Tyni (ei näy kuvassa) keskustelivat runouden merkityksestä ja luonnon ja ihmisen suhteesta Maan Ystävien Tiina Prittisen  (vas.) kanssa.

Tiistaina 1.9. kaikki 7.-8.-luokkalaiset osallistuivat Perämeri Roadshow -tapahtumaan Tervon kalasatamassa. Siellä oppilaat kiersivät eri pisteissä opettajien johdolla tutustumassa Perämeren tutkimukseen, maantieteeseen ja eliöihin. Lisäksi Jaakko Tuikkala kertoi nahkiaisista ja niiden pyynnistä sekä Juha Anttila Pyhäjoen meripelastusyhdistyksen toiminnasta ja Apukokosta.

(Ks. myös albumi Saaren koulun Facebook-sivulta  https://www.facebook.com/saarenkoulu )

Perämeren tutkimusalus ja sukeltajan välineet kiinnostivat oppilaita.


Keskiviikkona 2.9. oli Saaren koulun yläkoulussa valokuvauspäivä.