tiistai 22. syyskuuta 2015

Seiskat tutustuivat kirjastoon


Saaren koulun seitsemännet luokat kävivät perinteisesti kirjastovierailulla perjantaina 18.9. klo 12-14.


Kirjastotoimenjohtaja Heikki Lahnaoja vinkkasi kirjoja ja kertoi Sanapommi-lukudiplomi-listasta satunurkkauksessa. 
Sitten oppilaat pääsivät etsimään kirjoja, lehtiä ja levyjä "kirjastoharhailun" merkeissä.

Milla ja Siru etsivät lehtisalista historialehteä.

Kirjastossa on mukava oleskella, lueskella, pelailla ja nauttia vaikka kuppi kuumaa maitokahvia automaatista. 

Lopuksi oppilaat lainasivat omavalintaisia kirjoja. Vielä lainaaminen onnistui pelkällä nimellä. Mutta pian mukana pitää olla lainakortti, koska kirjasto siirtyy uuteen Outi-kirjastojen tietokantaan.



lauantai 5. syyskuuta 2015

Sykyn kuulumisia

Syyslukukausi käynnistyi uusien seiskojen osalta 12.8. perehdyttämispäivällä, joka koostui luokanvalvojien, tukioppilaiden ja heidän ohjaajiensa suunnittelemasta ohjelmasta. Seiskat saivat survival-oppaat, joiden tärkeitä tietoja täydennettiin eri toimintapisteillä. Oppilaat mm. pelasivat Mustaa Pekkaa järjestyssäännöillä, kisailivat ulkona, paistoivat lättyjä kotitalousluokassa jne. Seiskojen syksyn integraatio-teema (yhteistyöteema) on intiaanit, joita käsitellään eri näkökulmista eri oppiaineissa. Ensimmäisenä koulupäivänään seiskat askartelivat pienet jousipyssyt, joilla ammuttiin luukkuja, joiden takaa paljastui uutta tietoa Saaren yläkoulusta.

Intiaaniteema näkyi heti ensimmäisen päivän toiminnassa.


Kirjasto järjesti 29.8. luontorunotapahtuman Runon luonto.

Tilaisuuteen osallistuneet yläkoulun oppilaat saivat vapaaksi yhden äidinkielen ja kirjallisuuden tunnin. Tapahtuman juontajana toimi Raahen Teatteristakin tuttu Raahen Seudun toimittaja Sari Jaatinen.

Runoilijat Tomi Kontio (oik.), Finlandia palkinnon voittanut Sirkka Turkka (keskellä) ja Rea Tiirola-Tyni (ei näy kuvassa) keskustelivat runouden merkityksestä ja luonnon ja ihmisen suhteesta Maan Ystävien Tiina Prittisen  (vas.) kanssa.

Tiistaina 1.9. kaikki 7.-8.-luokkalaiset osallistuivat Perämeri Roadshow -tapahtumaan Tervon kalasatamassa. Siellä oppilaat kiersivät eri pisteissä opettajien johdolla tutustumassa Perämeren tutkimukseen, maantieteeseen ja eliöihin. Lisäksi Jaakko Tuikkala kertoi nahkiaisista ja niiden pyynnistä sekä Juha Anttila Pyhäjoen meripelastusyhdistyksen toiminnasta ja Apukokosta.

(Ks. myös albumi Saaren koulun Facebook-sivulta  https://www.facebook.com/saarenkoulu )

Perämeren tutkimusalus ja sukeltajan välineet kiinnostivat oppilaita.


Keskiviikkona 2.9. oli Saaren koulun yläkoulussa valokuvauspäivä.


lauantai 16. toukokuuta 2015

Uskalsimme yrittää

Jenni Karsikko 9C, Tytti Karsikko 9A, Julia Martin 9C, Oona Muurinen 9C ja Anna-Sofia Sarpola 9B


Lähdimme Helsinkiin yritysmessuille maanantaina 13.4. Valmisteluja oli tehty jo pitkään ja messut olivat olleet kaikkien mielen päällä jo jonkin aikaa. Messuja varten päätimme valmistaa myytäväksi saaristolaisleipää, ruisleipää, sekä gluteenitonta näkkileipää. Tilasimme yrityksellemme myös roll-upin, teimme osavuosiraportin, sekä valmistimme yritysesityksen. Lisäksi muokkasimme kuvia ja hoidimme vielä edellisellä viikolla 200 hengen kahvituksen! Työtä riitti, mutta matkaan lähdettäessä kaikki oli valmista.
Maanantai 13.4

Saavuimme juna-asemalle painavien laukkujen kera ennen kello kahtatoista. Junan saavuttua paikalle, meillä oli kiire saada kaikki laukut leipineen ja roll-uppineen junaan ennen kuin se ehtii lähteä liikkeelle. Mukana oli iso jääkiekkokassi täynnä ruisleipiä, ja laskeskelimme, että sen täytyi painaa lähemmäs 30 kiloa.


Tiistai 14.4

Ensimmäinen päivä sai perhoset lentelemään vatsassa. Kaikki olivat väsyneitä matkasta, mutta ensimmäiseen tapahtumaan lähdettiin huulipunat huulilla, hiukset kiinni, yritysvaatteet päällä ja suu hymyssä.

Tervetuliaistilaisuudessa kaikki saivat rentoutua ja saimme hyödyllisiä ohjeita tulevaa messupäivää varten sekä muutamia käytännön vinkkejä koko finaalin ajalle. Lounaalla saimme mahtavan hyvää ruokaa ja heti sen jälkeen lähdimme valmistelemaan omaa messupöytäämme kauppakeskus Kamppiin. Ruisleipä tuoksui ja viime hetkellä saimme hankittua pöytäliinan ja käyntikortit. Alexander Stubb avasi messut kannustavalla ja innostavalla puheellaan ja kaikki nuoret yrittäjät olivat valmiina omien myyntipöytiensä äärellä. Myynnin ja yrityksen mainostamisen alku oli kankea (pyhäjokiset ovat tunnetusti hiljaista kansaa helsinkiläisiin verrattuna), mutta lopulta myyntityö sujui hyvin, ja joillekin asiakkaille puhuimme jopa englantia. Messut kestivät neljä tuntia ja sinä aikana ehti tapahtua paljon.

Päivän kohokohtia olivat Matti Vanhasen vierailu pöydässämme ja Anna-Sofian kymppiuutisiin päässyt haastattelu. Messut päättyivät ja suuntasimme takaisin majoituspaikkaamme Suomen liikemiesten kauppaopistolle. Tämän jälkeen lähdimme jalat väsyneinä Taivas ja Helvetti -nimiseen iltaan, joka järjestettiin ravintola Virgin Oilissa. Siellä meille tarjoiltiin hot dogit ja saimme kuunnella muiden yrittäjien tarinoita, ja pääsimme itsekin osallistumaan ohjelmaan muun muassa tutustumisleikin avulla.

Keskiviikko 15.4

Viimeisen päivän aamuna Mikko Jaatinen Nordic Business Forumista tuli inspiroimaan meitä kaikkia ja kertomaan omia tarinoitaan. Sen jälkeen oli vielä hieman aikaa käydä viimeisen kerran yritysesittelyt läpi ja sitten mentiinkin tuomareiden ja muutaman muun yrityksen eteen pitämään omaa esitystämme. Jännityksessä huolimatta selviydyimme yritysesittelystä hyvin. Söimme maittavan lounaan ja odotimme, että pääsisimme tuomareiden haastatteluun. Haastattelussa meitä kaikkia yllätti tuomareiden kehut. Saimme kuulla, että olemme synnyttäneet heissä luottamuksen osaamisestamme aitoudella ja rehellisyydellä. Päällimmäisenä jäi mieleen, kun yksi tuomareista totesi: “ Älkää nyt missään nimessä lopettako yrittämistä!”

Haastattelun jälkeen kiiruhdettiin laittamaan mekot päälle illan gaalaa varten. Gaala oli hieno päätös kaksipäiväiselle finaalille. Kaikki olivat juhla-asuissa ja valaistus ja musiikki toivat jännittävän tunnelman juhlasaliin. Gaalassa saimme kuulla lisää yrittäjien elämäntarinoita sekä upeaa musiikkia. Seuraavaksi oli vuorossa palkintojen jako ja pikkuhiljaa salissa alkoi aistia jännityksen. Jaettuja palkintoja olivat mm. paras palvelu,  paras tuote, Sisu-palkinto, paras yritysesittely, paras myyjä, paras myyntipuhe ja paras NY-yritys. Yrityksemme ei päässyt ihan palkinnoille asti, mutta se ei meitä lannistanut, sillä lähdimme alunperin finaaliin hankkimaan kokemuksia emmekä palkintoja. Finaalin päätyttyä olo oli väsynyt huonosti nukuttujen öiden jäljiltä, mutta kaikkia jaksoi silti hymyilyttää. Finaali oli ollut mahtava kokemus ja se opetti meille paljon. Lopuksi iloinen porukkamme meni ravintolaan syömään ja rentoutumaan rankan päivän jälkeen. Finaalista oli selvitty kunnialla ja junamatka kotiin sai alkaa.

Eskareiden matikkaa

Jesse Haikola ja Lauri Niemelä 9C

Osa yhdeksännen luokan oppilaista on valinnut muiden valinnaisten kurssien joukosta syventävän matematiikan. Kyseisellä kurssilla syvennetään vanhoja asioita ja tutustutaan aiheisiin, jotka tavallisesti käytäisiin vasta lukiossa. Viime aikoina on opeteltu mm. paraabeleita, toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa ja vektoreita. Lisäksi matematiikkaa ajatellaan uusilla tavoilla; mm. ongelmanratkaisuhan kuuluu matematiikan piiriin. Ongelmanratkaisua on harjoitettu mm. ratkaisemalla Einsteinin arvoitus.


Syventävän matematiikan opiskelijat järjestivät syksyllä esikoululaisille tapahtuman, jossa tehtiin kaikenlaista matematiikkaan liittyvää.
open
Vesa Kittilä auttaa eskarilaisia rakentamaan tabletilta näytettyjä rakennelmia.


Eskareille valmisteltiin kolme pistettä, joissa ensimmäisessä rakennettiin Legoista tableteilta näytettyjä rakennelmia. Toisella pelattiin Ubongoa ja kolmannella yritettiin täyttää tietyt kappaleet. Mikäli valmistuttiin ajoissa, tableteilla pelattiin matikkapelejä.

Ubongo-pelin idea on yksinkertainen: Erimuotoisilla laatoilla pitää täyttää tietynmuotoinen alue. Vaikeustaso määräytyy laattojen lukumäärän mukaan. Eskarit menivät lähes suoraan vaikeimpiin asteisiin ja onnistuivat todella hyvin.
Legot ovat palikoita, jotka liitetään toisiinsa niiden päällä olevilla nupeilla ja pohjissa olevilla rei’illä. Ysit olivat rakentaneet valmiiksi eri rakennelmia, kuvanneet ja purkaneet ne. Sen jälkeen eskareille näytettiin valmiin rakennelman kuva ja eskareiden piti kuvan avulla rakentaa se uudelleen.

Viimeisellä pisteellä oli taiteltavia laattoja ja kolmiulotteisia muotoja. Eskareiden piti etsiä laattoja, jotka täyttävät esim. ympyrälieriön pinta-alan. Tehtävän suoritettuaan he saivat pelata iPadeilla matikkapelejä.


open
Lauri Niemelä ja Pinja Simonen auttavat eskareita Ubongo-pelissä.

Kirjailija Jyri Paretskoi viihdytti Saaren yläkoulun oppilaita hauskoilla jutuillaan pe 27.3.2015

                                                                                
Opetajataustainen kirjailija Jyri Paretskoi osasi
 puhua yläkouluikäisille kiinnostavasti kirjoistaan.

                                                                         
 
                                                Jesse Haikola, Denis Langinen ja Janne Matela pääsivät esittämään                                                      hauskaa kohtausta suositusta nuortenkirjasta Shell's Angles.




Yleisö nauroi haltioituneena. "Paras kirjailijavierailu ikinä!"
kuului nuorten mielipide Jyri Paretskoin  esityksestä.

Runomies Reijo Vähälä vieraili Pyhäjoella 14.4.2015

“Vain ajatteleva kuulija ymmärtää”
Henna Möttönen 9B


Runonlausuja Reijo Vähälä (s. 7. maaliskuuta 1946) on entinen SM-tason korkeushyppääjä. Hän on voittanut kaksi Suomen mestaruutta sekä hopeaa Ateenan EM-kilpailuissa vuonna 1969. Koulutukseltaan Vähälä on matemaatikko ja hän on kirjoittanut urheilijaurastaan kertovan kirjan Elämäni hyppy. Nykyään hän on eläkkeellä ja kiertää lausumassa runoja ympäri Suomen.


Vähälä vieraili Pyhäjoen lukion Pauhasalissa tiistaina 14. huhtikuuta. Häntä olivat kuuntelemassa Pyhäjoen lukion lukiolaiset sekä Saaren koulun yhdeksäsluokkalaiset. Tilaisuuden alussa hän esitteli itsensä ja kertoi hieman elämästään ja urastaan. Ennen ensimmäistä runoa, Aale Tynnin Kaarisiltaa, Vähälä kertoi kaksi mottoaan: “vain ajatteleva kuulija ymmärtää” sekä “hiljaisella on korvat kuulla”.  Sitten hän kehotti kaikkia kuuntelemaan tarkasti. Kaarisillan jälkeen Vähälä lausui suosikkinsa Aaro Hellaakosken runoja sekä Uuno Kailaan runon Pallokentällä. Jokaisen runon välissä Vähälä kertoi omasta suhteestaan kyseiseen runoon. Tunnin mittaisen tilaisuuden aikana kuulimme myös Juha Vainion runon Sellaista elämä on, muutamia lyhyitä runoja abiturientti Eemeli Anttilalta sekä lasten ajatuksia ihmiskehosta. Esityksen päätteeksi Vähälä lausui Eino Leinon runon Hymyilevä Apollo, jonka lopun hän lauloi.
Omasta mielestäni esitys oli hieman tylsä. Vähälän lausumisessa ei ollut mitään vikaa - päinvastoin, hän eläytyi oikein hyvin ja lausui selkeästi - mutta olisin kaivannut enemmän niin sanottua “toimintaa”. Toisaalta en ole juurikaan kiinnostunut runoista, joten niistä pitävä saattoi saada esityksestä paljonkin irti.


Mielestäni tämän lausuntamatinean kohokohta oli Uuno Kailaan rammasta pojasta kertova runo Pallokentällä. Kyseinen runo sai minut havahtumaan ja kuuntelemaan. Se oli kaunis, mutta samalla kuitenkin hyvin surullinen. Minulle se jäi esityksen aikana lausutuista runoista parhaiten mieleen. Pidin myös Eemeli Anttilan lyhyistä ja ytimekkäistä runoista, joita saattoi tulkita monella eri tavalla. Mutta loppujen lopuksi, vaikka esitys olikin hieman tylsähkö, se oli mukavaa vaihtelua tavalliseen koulupäivään.

http://www.runomies.fi/olen.html
Ajatteleva kuulija ymmärtää
Santeri Puhakka 9B

Tiistaina 14.4. Saaren koululla vieraili runonlausuja Reijo ”runomies” Vähälä. Yleisurheilua seuranneet saattavatkin tunnistaa nimen, sillä Vähälä on voittanut korkeuden EM-hopeaa vuoden 1969 kisoissa Ateenassa. Viisi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Vähälä on nyt 69-vuotias. Hän on toiminut työuransa Aamulehdessä eri tehtävissä. Vähälä kertoi saaneensa intohimon lyriikkaan vasta myöhemmällä iällä.

Vähälä lausui meille runoja ja kertoi meille lyriikasta. Hän kertoi myös runoilijoista ja runojen taustoista. Runoja, joita hän lausui oli mm. Aale Tynin kirjoittama Kaarisilta ja Juha Vainion Sellaista elämä on. Aaro Hellaakosken runoja hän lausui myös. Ihmiset eri puolilta Suomea ovat lähettäneet Vähälälle omia runoja. Niinpä hän lausui myös abiturientti Eemeli Anttilan lähettämän runon meille. Parhaiten vierailusta jäi mieleen se, kun hän kertoi olleensa koulussa lausumassa Uuno Kailaksen Pallokenttä-runoa. Runossa puhutaan rammasta. Ja sitä lausuessaan sisään oli astunut henkilö kainalosauvojen kanssa. Kyseistä yhteensattumaa Vähälä oli ihmetellyt pitkän aikaa.

Vierailu meille kaikille oli varmasti opettavainen. Ja ainakin minulle ja varmasti monille muillekkin ensimmäinen Runoilu-aiheinen vierailu. Reijo Vähälällä mottona on kaksi lausetta: “Ajatteleva kuulija ymmärtää” ja “Hiljaisella on korvat kuulla”. Mielestäni tässä on kaksi todella pysäyttävää lausetta. Miettikää näitä itsekin. Vähälä päätti vierailunsa Eino Leinon Hymyilevään Apolloon runon lopun laulaen. Suuret kiitokset Reijolle vierailusta ja suosittelen muitakin ottamaan hänet vastaan.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kiitolliset jäähyväiset

Hilja Rautio 8A


“Sillä näytelmähän on ylivertainen, ja roolisikin aivan ainutkertainen. Elämän estradilla.” Sunnuntaina 26.4. kajahti lukion auditoriossa kuoronjohtaja Jukka Partasen jäähyväiskonsertti Soliseva virtaa ja soi. 12:sta Jukan itse säveltämästä ja sanoittamasta kappaleesta ja muutamasta muusta kauniista sävellyksestä koottu konsertti keräsi salin tupaten täyteen Jukan työtä rakastavia kuulijoita.


Veteraanitenori Antero Tiirinki muisteli lyhyesti:
- Solisevan historia ulottuu aina 1970-luvulle saakka. Silloin kuoro toimi Pirttikoskella ja se tunnettiinkin silloin Pirttikosken sekakuorona. Myöhemmin kuoro siirtyi kirkonkylälle ja nimi vaihtui Pyhäjoen sekakuoroksi. Musiikin lehtori Jukka Partanen astui kuvioihin vuonna 1991 ja on siitä asti johtanut kuoroa omaperäisellä ja reippaalla otteellaan.
“Ja tunnelma on mitä fantastisin; koko kuoro on Jukasta sekaisin”, Soliseva lauloi kiitoslaulussaan.  24 vuoden työ ei ole mennyt hukkaan, sen kuuli jokainen.


Tapahtuman tunnekirjo oli laaja. Välillä hauskat ja vahvaa pyhäjokisuutta huokuvat kappaleet - kuten Virtaa, virtaa -näytelmän sävellykset -  saivat yleisön taputtamaan rytmissä ja nauramaan osuville sanoituksille. Vastapainoksi herkisteltiin kauniille ja muistoja herättäville sävelille. Puhuttelevimpia kappaleita olivat varmaankin Peiliin piirretty sekä Penkkatie, jonka solisteina kuultiin Lea ja Juhani Koskelaa sekä Tarja ja Jari Ruotsalaista. Tunnelmaa syvensi myös Olli Lajusen upea säestys.  Konsertissa aisti haikeuden ja monet kappaleet kertoivatkin lähdöstä. Tilaisuuden aikana kuultiin myös Mari Helaakosken pohdiskelevia juontoja ihmisyydestä. Haikealta tuntuva konsertin loppu sai onneksi hauskan kevennyksen, kun Lea Koskela oli sanoittanut Jukalle ja Pirkolle oman laulun, Saku Sammakon melodiaan tietenkin! “Näki kuorossa Pirkon pikkuisen, suli sydämet yhteen laulellen.”


Vaikka director musices -arvonimen saanut Jukka Partanen lopettaakin kuoron johtamisen, ei hän ole jättämässä kuoroa kokonaan. Laulajakaarti vaan lisääntyy yhdellä jäsenellä. Kuoron tulevaisuus on vielä auki, ja uutta johtajaa haetaan parhaillaan. Se ei kuitenkaan itseään perheenä pitävää Solisevaa lannista. Kunhan uusi johtaja löytyy, kuoro on valmis jatkamaan taas hyvällä yhteishengellä ja huumorilla. Solisevahan virtaa ja soi!


Eläkepäiviään vireästi viettävä director musices Jukka Partanen on Pyhäjoen lukion ja Saaren koulun
  entinen musiikin lehtori.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kalevalanpäivän uutisia

Väinämöisen tuleva vaimo tehnyt itsemurhan!
Elina Mattila 7A


“Parempi minun olisi olla meressä ja asua siikasten siskona aaltojen alla.”  
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Väinämöisen tuleva vaimo teki itsemurhan, koska ei olisi tahtonut naida Väinämöistä. Perhe on murheen murtama.
Aino hukuttautui kolmen päivän matkan päässä kotoa olevaan mereen. Ruumista ei ole löydetty. Suruviestin on tuonut jänis pitkäkorva, vääräsääri.
Tapahtuman tarkkaa aikaa ei tiedetä, mutta arvaus on kaksi - kolme päivää sitten. Ainon äiti muistaa tyttärensä viimeiset sanat ulkoa: “Parempi minun olisi ollut syntymättä, kasvamatta! Miksi minut on luvattu ikälopulle? Tämäkö on kohtaloni? Parempi minun olisi olla meressä ja asua siikasten siskona aaltojen alla!” Tämän jälkeen tyttö oli lähtenyt, eikä enää tullut takaisin.

Aino oli oli luultavasti ollut niin epätoivoinen tilanteeseen, että päätyi itsemurhaan. Ainon veli Joukahainen tuntee syyllisyyttä tapahtuneesta, koska oli luvannut rakkaan siskonsa Väinämöisen puolisoksi.


HS 22.3.15 
Sampo varastettiin Pohjolasta
Milja Raitanen 7A                                                                                                                             



Pohjolan ihmekone sammosta käytiin hurja taistelu maanantaina 21.3.2015. Kalevalaiset yrittivät varastaa sammon itselleen tajuttuaan sammon merkittävyyden. Sampo tuhoutui siitä käytyjen taistelujen seurauksena.
Sammon tarina alkoi, kun Pohjolan emäntä Louhi käski Väinämöisen hankkia heille rikkauksia tuottavan sammon. Väinämöinen oli Pohjolassa vankina ja hänen oli vapautuakseen pakko suostua Louhin pyyntöön. Väinämöinen pyysi taitavaa seppä Ilmarista takomaan sammon, ihmekoneen, joka tuottaisi viljaa, suolaa ja rahaa. Ilmarinen takoi sammon ja pian ihmekone valmisti rikkauksia Pohjolaan.
Kalevalaiset halusivat sammon itselleen, sillä se tuotti rikkauksia omistajalleen. Kalevalaiset hyökkäsivät Pohjolaan ja yrittivät varastaa sammon itselleen hurjan meritaistelun aikana. Kumpikaan osapuolista ei ollut valmis antamaan periksi taistelussa. Lopulta sampo tuhoutui tuhansiksi pirstaleiksi ja huuhtoutui mereen.




maanantai 23. maaliskuuta 2015

Saaren koulun 8. luokat tekivät teatteriretken Ouluun 20.2.2015.


Kun olet Addams
Miia Pietilä 8C

Kävin Oulun kaupungin teatterissa katsomassa Pertti Sveholmin ohjaaman The Addams family -musiikkikkomedianäytelmän. Näytelmässä katsojat kuljetettiin mukaan perheen yhdessäeloon. Aiheena oli Wednesdayn (Lotta Vaattovaara) rakastuminen nuoreen Lucakseen (Antti Annola), mutta myös äidin (Merja Larivaara) ja isän (Kari-Pekka Toivonen) huoli Wednesdayn aikuistumisesta ja itsenäistymisestä.

Näytelmä oli hyvin mielenkiintoinen ja eloisa. Yksi, minusta mahtavin lisäys oli lavan edessä Henna Linkon johtama orkesteri, joka soitti hyvin taidokkaasti näytelmän tilanteeseen sopivia kappaleita. Se nostatti tunnelmaa todella paljon ja ainakin minulle se aiheutti myös kylmiä väristyksiä. Myös lavasteet, puvut ja taitava tanssiryhmä saivat suorastaan vereni hyytymään ihastuksesta. Lavasteet olivat Jyrki Sepän taidon jälkeä ja todella hienot. Ne myös vaihtuivat tarpeeksi useasti. Puvustuksen on loihtinut Pasi Räbinä, jolle suuret kiitokset hyvin kauniisti luoduista vanhanaikaisista puvuista!

Näytelmässä hienoa oli myös sen kauniisti kuvattu juoni, joka oli myös helposti seurattavissa. Lisäksi näyttelijät olivat minusta erinomaisia. Erityisesti haluaisin mainita Merja Larivaaran ja hänen aviomiehensä Kari-Pekka Toivosen loistavat suoritukset ja eläytymiset. Haluan myös mainita Aki Louhelan hyvän eläytymisen hänen hauskaan ja erikoiseen roolihahmoonsa Festeriin, joka oli Addamsin perheen henkilökohtainen palvelija ja oli rakastunut myös kuuhun.




“Perhe ensin, perhe sitten”
Hilja Rautio 8A

The Addams Family on Pertti Sveholmin ohjaama runsaalla huumorilla höystetty musiikkinäytelmä, joka perustuu Charles Addamsin luomiin hahmoihin. Se kertoo Central Parkissa asuvan goottiperheen erikoisista, mutta läheisistä suhteista sekä perheen tyttären yrityksestä olla normaali rakastamansa pojan vanhempien silmissä. Näytelmässä nouseekin vahvasti kysymys, mikä lopulta on normaalia. Kaikkien keskiarvojen noudattaminen vai sittenkin vaan omana itsenään oleminen? Toinen näytelmässä esille tuleva seikka on rehellisyys, jota perheen äiti pitää itsestäänselvyytenä, kunnes saa kuulla salaisuuden.

Näytelmän pääosissa seikkailevat perheen vanhemmat Gomez ja Morticia (Kari-Pekka Toivonen ja Merja Larivaara) sekä heidän tyttärensä Wednesday (Lotta Vaattovaara) ja tämän poikaystävä Lucas (Antti Annola). Kaikki hahmot ovat hyvin persoonallisia ja näyttelijät ovat onnistuneet rooleissaan todella hyvin. Jokaisella hahmolla on näytelmässä myös itselleen ominaista musiikkia. Mm. perheen isän kohdalla musiikki on usein haikeaa ja epätoivosta, kun hän on ongelmissa perheensä naisten kanssa.

Musiikkia käytetään näytelmässä taitavasti: Jo alusta lähtien se saa kuulijan ja katselijan mukaan oikeanlaiseen tunnelmaan, eikä se tee näytelmästä yhtään pitkäveteistä. Näytelmän keskellä musiikki toimii kuin korostettuina vuorosanoina. Monen kappaleen aikana tanssii myös ryhmä hienoine koreografioineen ja aiheeseen kuuluvine asuineen. Jopa musiikkia soittavan bändin jäsenet on maskeerattu ja puvustettu näytelmän mukaisesti. Kokonaisuus on vaikuttava.

Jos näyttelijät, musiikki ja asut ovat vaikuttavia, sitä on myöskin lavastus! En olisi ikinä uskonut yhteen teatterisaliin mahtuvan niin monta eri lavastetta ja tapahtumapaikkaa. Kartanoa kuvattniin aan sisältä ja ulkoa, katolta ja kellarista. Sen lisäksi on porttia, metsää, kidutuskammiota ja mustanpuhuva makuuhuone. Lavasteet vievät paljon huomiota ja pienetkin efektit, kuten lentävät lepakot tai sirppikuu taivaalla saavat olon tuntumaan, niin kuin olisi itse siellä paikalla. Kaikesta siitä lavasteen määrästä huolimatta paikat vaihtuivat nopeasti ja huomaamattomasti kohtausten välissä tai musiikin aikana.

Kokonaisuudessaan siis näytelmä oli mahtava kokemus, eikä pitkä näytös kyllästyttänyt kertaakaan. On vaikea keksiä asioita, joista en pitänyt, ainakaan niitä ei nyt tule mieleen. Suosittelen näytelmää erityisesti huumorinnälkäisille ja niille, jotka haluavat nähdä jotain vähän “erilaista”. Tai mistä sitä tietää, kenelle tämä on erilaista ja kenelle ei: “Hämähäkin normaali on kärpäselle kauhistus.”

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

“Heil Hitler!”

Venla Impola ja Katariina Soronen 8B

Millaista on oikea ystävyys, vai onko edes olemassa oikeaa ja väärää ystävyyttä? Voiko ystävyys olla väärin tai kiellettyä?

Poika raidallisessa pyjamassa -romaanin on kirjoittanut John Boyne. Se on julkaistu v. 2006. Kirjassa kerrotaan natsiupseerin pojan ja keskitysleirillä olevan juutalaisen  pojan ystävyydestä. Romaanin päähenkilön Brunon perheeseen kuuluvat isä, äiti ja isosisko Gretel, jonka Bruno on nimennyt toivottomaksi tapaukseksi.
Teoksen aihe, Brunon ja Shmuelin ystävyys, kuvaa sitä, että kaikki voivat olla ystäviä huolimatta siitä, että toinen on erilainen tai vaikka aidan toisella puolella.
         Bruno, yhdeksänvuotias pikkupoika, joutuu perheineen muuttamaan Berliinistä Auchwitziin isänsä työn perässä. Muutto harmittaa Brunoa ja hänen sisartaan. Hän ei ymmärrä, miksi tuttu ja turvallinen koti täytyi jättää taakse ja muuttaa Puolaan, jossa hänellä ei ole “parhaita ystäviä elämän loppuun saakka”.
         Brunon huoneen ikkunasta on näkymä korkeaan aitaan, jonka takana ihmisillä on hassut raidalliset pyjamat päällään keskellä päivää. Bruno kadehtii heitä, sillä aidan toisella puolella on sadoittain lapsia, eikä Brunolla ole ketään, jonka kanssa viettää aikaa.
Väkisinkin Bruno kiinnostuu aidasta, vaikka se kuuluukin ”kiellettyyn alueeseen poikkeuksetta”. Bruno tekee tutkimusretken naapurustoon, ja tapaa aidan toisella puolella asuvan samanikäisen pojan, Shmuelin, josta tulee hänen uusi paras ystävänsä.
         Brunon ja Shmuelin tarina on hyvin kaunis ja koskettava ja kertomus siitä, kuinka vilpittömiä lapset ovat verrattuna aikuisiin. Lapselle tärkeintä on luonne, ei uskonto tai ihonväri.
           
      

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Saaga Harjuhaahto ohjaa 3.-7.-luokkalaisia 4H:n KK-kerhossa

Teemu Aittola 7A    


Saaga Harjuhaahto on 14-vuotias seitsemäsluokkalainen tyttö, joka pitää 4H:n KK-kerhoa eli Kiva kaveri -kerhoa. Kerhossa askarrellaan, leikitään ja pelataan. Talvella kerholaiset käyvät laskemassa mäkeä.


Saagalla ei ole eläimiä, mutta hänen lempieläimensä on kissa. Hänen lempiruokansa on lasagne. Saagasta parasta koulussa on uuden oppiminen ja kavereiden kanssa oleminen. Vapaa-ajallakin Saaga on kavereidensa kanssa. He esimerkiksi käyvät pitsalla ja ovat kylällä.                                                                                                                

Joululahjaksi Saaga sai luistimet, rahaa ja kirjoja. Hän onkin ahkera lukija, joka pitää erityisesti fantasiakirjoista. Uutenavuotena Saaga oli mummulla ja ampui raketteja.


Saagan äiti on sosionomi-koulussa ja hänen isänsä on Rautaruukilla polttoleikkaajana.





Teemu pelaa sulkapalloa

Saaga Harjuhaahto 7A


Teemu Aittola on 14-vuotias poika Pyhäjoelta. Hän harrastaa sulkapalloa kesällä ystävänsä Tatu Lohikosken kanssa ja joskus myös äitinsä kanssa. Hän pitää sulkapallosta, koska se on rauhallista ja mukavaa.  Teemu pitää myös tietokoneella pelaamisesta ja hänen lempipelinsä on CSGO.   Teemulla on  kaloja ja hän pitää kissoista, mutta heillä ei voi olla kissaa, koska Teemun äiti  Arja-Leena on kissoille allerginen. Arja-Leena on töissä heidän omassa yrityksessään Pyhäjoen LVI-tarvikkeessa.

Teemun lempiruoka on kalakeitto ja hänen lempikouluaineensa on historia tai englanti. Teemu pitää historiasta, koska se on mielenkiintoista ja sitä on mukava kuunnella. Hän pitää myös englannista, jota on hyödyllistä opettella, sillä sitä tarvitsee esim. tietokonepeleissä, koska ne ovat yleensä englanninkielisiä. Teemu ei pidä musiikista, sillä hän ei ole kovin musiikaalinen eikä hän kuuntele minkäänlaista musiikkia.  

tiistai 20. tammikuuta 2015

Seikkailu paahtavassa Texasissa




Milja Raitanen 7A


Katsoin elokuvan nimeltä Holes vuodelta 2003. Sen on käsikirjoittanut Andrew Davis. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Sigourney Weaver, Jon Voight, Patricia Arquette ja Tim Blake. Elokuvan päähenkilöä tähdittää Shia LaBeouf. Elokuva perustuu vuonna 1998 ilmestyneeseen kirjaan nimeltä Paahde. Elokuvan keskeisimmät hahmot ovat Stanley Yelnats ja Hector Zeroni. Muita keskeisiä hahmoja ovat muut D-ryhmäläiset, Arvoisa ja Valvoja. Tapahtuma-aika on nykyisyys ja tapahtumapaikka on Greenjärven leiri.


Elokuvassa Stanley joutuu syyttömänä Greenjärven pahojen poikien leirille. Siellä leiriläiset kaivavat kuoppia ja elävät niukalla ravinnolla. Loppupuolella Stanleyn ystävä Zero karkaa ja Stanley lähtee perään. He ovat kuolla mutta selviävät lopulta Jumalan peukalolle. He palaavat vielä leirille, kaivavat kuopan ja löytävät aarteen.


Elokuvan takaumat on tehty hyvin. Muita elokuvan hyviä puolia ovat muun muassa seuraavat: Elokuva alkaa mukaansatempaavasti, juoni on mielenkiintoinen, näyttelijät näyttelevät hyvin, elokuvassa on sopivasti jännitystä ja elokuva loppuu onnellisesti. Elokuvan huonoina puolina mainitsisin, että elokuva on pitkä, elokuva on hieman erilainen kuin kirja ja elokuva saattaa masentaa pieniä katsojia. Lisäksi mielestäni Holes oli hieman pitkäveteinen. Pidin kuitenkin elokuvasta!


Näyttelijät näyttelivät mielestäni hyvin uskottavasti. He hoitivat työnsä loistavasti. Elokuvan juoni etenee johdonmukaisesti. Vaikka elokuvassa on paljon takaumia, elokuvaa on helppo ymmärtää. Esimerkiksi kohta, jossa keltatäplälisko tappoi Suukko-Kate Barlown, tuntui todelliselta.


Elokuva on hyvä muihin samantyyppisiin elokuviin verrattuna. En yleensä pidä tällaisista elokuvista, mutta Holes oli hyvä. Elokuva oli parempi kuin kirja, mikä on harvinaista. Tavallisesti pidän enemmän kirjoista. Elokuvan musiikki ja kuvaaminen olivat onnistuneet hyvin. Myös näyttelijöiden puvustus antoi oikeanlaisen vaikutelman. Äänitehosteet olisivat voineet olla paremmat.


Elokuva on tarkoitettu perheille eli kaikenikäisille. Holesin opetus on se, että kaikki kääntyy vielä hyvin päin. Elokuva tempaa mukaansa, ainakin osittain. Elokuva antaa maailmasta alussa aika synkän kuvan. Kokonaisuudessaan pidin kuitenkin elokuvasta paljon. Kannattaa katsoa!

torstai 8. tammikuuta 2015

Saaren koulun joulumyyjäiset aloittivat joulun odotuksen


Katariina Soronen 8B


Tiistaina 25.11. oppilaskunnan  perinteiset joulumyyjäiset järjestettiin tänäkin vuonna Saaren koulussa. Oppilaat valmistivat oman luokanvalvojansa johdolla myytäviä tuotteita omiin myyntipöytiinsä. Monella luokalla oli myös arvottava herkkukori tms, johon kaikki oman luokan oppilaat toivat jotain tuotteita. Yläkoulun puolella toimi myös oppilaiden järjestämä lapsiparkki.


Myyjäisissä kävi paljon ihmisiä ja myyntipöydät tyhjenivät pikkuhiljaa. Oppilaskunnalla oli myös oma kahvila kotitalousluokassa, jossa riitti myös kävijöitä. Alaluokissa oli avoimet ovet, joten myös luokissa oleviin töihin pääsi tutustumaan. Lisäksi saimme kuunnella myyjäisten aikana mahtavia ylä- ja alakoulun musiikkiesityksiä. Myyjäisten aikana koululla vieraili joulupukki, joka jakoi lapsille karkkia. Myyjäisten päätteksi herkkukorien tms. voittajat arvottiin ja aloitettiin siivous. Kaiken kaikkiaan joulumyyjäiset olivat todella mukavat ja kiva aloitus joulunaikaan.